Kaisan villalangat

Osa teistä lukijoista tiesi tuskallisen gradumaratonini. Olin saanut töissä muutamilta työkavereilta apua muun muassa tekstien kommentoimisessa, oikoluvussa, kuvien käsittelyssä ja niin edelleen. Yksin olisin tehnyt hassuja ilmauksia, ylipitkiä virkkeitä ja epäselviä kuvia. Yliväsyneenä olin valitellut gradun työstämisestä liikaakin ja sitä lähipiiri oli joutunut kestämään. Päätin, että teen joitakin kiitoslahjoja niille henkilöille, jotka olivat auttaneet mua vaikeiden jaksojen yli. Kesälomalla oli ollut aikaa miettiä, mitä neulomuksia voisin antaa lahjaksi. Loistavia gradunohjaajia en toki unohtanut. Tämä kaunis "Lehto"-huivi lähtee sille henkilölle, joka oli ystävällisesti kommentoinut tekstejäni ja erityisesti gradun sisältöä yleensäkin. Hän oli myös auttanut kirjallisuuden etsinnässä ja ehdottanut, mitä muuta apua voisin saada gradun kirjoittamiseen. Puolikas isoäidinneliö-huivi on virkattu Novitan Puro-langasta (Lehto) ja siihen oli mennyt vähän yli 400 grammaa lank

Perheessämme aikuiset pojat käyttävät paljon t-paitoja ja poikani saa aina salibandyturnauksissa värikkäitä kisapaitoja. Niitä kertyy helposti paljon. Sitten ne menevät pieniksi tai rikkinäisiksi ja joutuvat roskikseen. Mieheni ottaa niitä omaan käyttöön, kuten auton tai moottoripyörän huoltoon räteiksi. Tuumin, miksen voisi myös hyödyntää hyvää materiaalia omassa harrastuksessani. Kaverini laittoi linkin Facebookiin, jossa kerrotaan, että t-paidoista saa hyviä mattoja. Tuumasta toimeen.  Leikkasin lyhyet hihat ja kaulukset pois ja taitoin vartalo-osan kahtia. Leikkasin sitten kangasta melkein suikaleiksi (jätin reunat leikkaamatta). Tämän jälkeen avasin kankaan auki ja leikkasin ensimmäisen kaitaleen auki. Näin ensimmäinen kaitale saatiin nauhaksi ja leikkasin seuraavan kaitaleen auki ja niin edelleen.  Jos haluaa saada mukavan maton vaikka makkariin, niin noin 50 paitaa tarvitaan. Tämä lankakasa riittäisi korkeintaan vessamatoksi. Täytyy laittaa taas viesti kavereille, että mulle voi

Tampereella sijaitsee miltei maailman ainoa Lenin-museo (www.lenin.fi). Kesällä uutisoitiin, että Lenin-museo fuusioidaan Työväenmuseo Werstaaseen ja ajattelin silloin, että tuo Lenin-museo täytyy katsastaa ennen sen sulkeutumista. Eilen perjantaina toteutui tämä ajatus ja hyppäsin rattiin. Hämeenpuistossa sijaitseva Lenin-museo on pieni, mutta erittäin informatiivinen. Kun Lenin-museo oli nähty, niin piti käydä eräässä pakollisessa paikassa. Kerä-lankakauppa (Aleksanterinkadulla, www.kera.fi) on yksi suosikkipaikoistani. Kaksi naista, Jonna ja Elina, perustivat putiikin viime vuonna ja viime viikolla tuli ensimmäinen vuosi täyteen. Putiikissa on niin ihana tunnelma: kauniit seinätapetit, lankahyllyt ja hieno pitkä pöytä. Asiakaspalvelu oli myös huippua. Sinne kannattaa tulla kauempaa! Matkamuistoja piti tietysti ostaa. Kassiini sujahti muutamia lankakeriä. Kiitos ystävälleni, joka tuli mukaani tälle päiväretkelle!

Olen aina neulonut sukkia, myssyjä ja huiveja, koska ne ovat nopeita projekteja ja helppoja lahjaideoita. Isompia töitä olen toki tehnyt, kuten boleroja ja neulejakkuja, mutta harvoin. Mua aristaa erityisesti kappaleiden ompelu, sillä pelkään, jos hihat eivät istu etu- ja takakappaleeseen hyvin. Olen tutustunut myös muihin neulontatapoihin, kuten esimerkiksi kaulasta harteille ja vartalolle-neulontatapaan (raglahihat), ja tykkään siitä kovasti. Silti näitä ohjeita on vielä vähän verrattuna niihin ohjeisiin, missä täytyy ommella kappaleita yhteen. Tässä tilanteessa ei voi tehdä muuta kuin harjoitella. Olivathan ensimmäiset villasukkani erinnäköisiä kuin viimeisimmät tekemäni sukat... Näin eräässä kaupassa Novitan Isoveli-langat tarjouksessa ja lempivärini, sinapin väri, oli juuri siinä tarjoushyllyllä. Ajattelin, josko tekisin niistä langoista perusvillatakin, jota käyttäisin syyspäivinä esimerkiksi pihatöissä tai koiralenkillä. Tuumasta toimeen! Kappaleiden teko oli nopeaa, sillä Novi

Työni vuoksi matkustelen paljon, sekä Suomessa että ulkomailla. Ennen matkakohdetta tutkin lankakauppoja netistä ja kyselen työkavereiltani vinkkejä. Joskus työmatkani aikataulu on niin kireä, niin ei sittenkään ehditä kauppoihin. Kaksi kertaa ehdin kuitenkin piipahtaa ruoka- tai kahvitauolla, jos lankakaupat sattuivat olemaan hyvin lähellä. Esimerkiksi joillakin lentoasemilla, kuten Färsaarilla, myydään villalankoja (tietysti turistihinnoilla). Färsaarilla myydään kauniita ja värikkäitä lankoja. Useimmiten niissä on vieläkin lanoliinia jäljellä. Olen ajatellut tehdä värikkäitä lapasia hyville ystävilleni. Matkasta on kulunut jo yli vuosi... Kävin Grönlannissa, Nuukissa viime syksynä. Kuulin, että grönlantilaiset neulovat myös paljon. Ei sitten muuta kuin ostoskeskukseen ja turistikauppoihin. Myskihärän villa (kuvassa ruskeanharmaa lanka) on äärettömän kevyt ja pehmeä. Vain 50 grammasta saa 400 metrin pitkää lankaa! Vasta kotona laskin, paljonko tämä villa maksoikaan. Taitaa olla

Blogin käyttö on mulle uutta - älkää ihmetelkö sekavaa vaikutelmaa. Harjoitus tekee mestarin -sanonta pitää paikkaansa. Onhan mulla, kesälomalaisella rutkasti aikaa korjata tai hioa tekstejä ja kuvia. Pääotsikon alla oleva kuva on otettu tällä hetkellä tekeillä olevasta neuletyöstäni. Mikähän tästä tulee, selviää sitten, kun olen neulonut kuuden kerän verran. Helsinkiläisestä Vihreästä Vyyhdestä hankittu lanka on etelä-afrikkalainen By Sweet (70 % luomupuuvillaa ja 30 % bambua). Ostin siksi, että värit ovat kutkuttavan ihania! < <

Sain graduni painoon kesäkuun lopussa ja se hyväksyttiin samalla viikolla Jyväskylän yliopiston kielten laitoksella. Olin niin helpottunut ja lupasin itselleni, että voin neuloa niin paljon kuin haluan. Mökin yläkerrassa odottaa valtavan iso lankavarasto. Tuli sitten ongelmia: mitä tekisin ensimmäiseksi? Hypistelin lankoja pitkään ja selailin käsityölehtiä. Do it -lista on pitkä, pitkä... Kuvassa sukkia Novitan Nallen Kesäkimppu-langasta (otettu viime vuonna, 2012).

Aloitin neulontaharrastuksen uudestaan vuosien tauon jälkeen. Villasukkien kantapäät opin tekemään Facebookin Viittomakieliset kädentaitajat-yhteisön innoittamana. Kolmen vuoden harjoittelun jälkeen ajattelin, josko perustaisin blogin, jossa keskityn neule- ja virkkuutöihin. Päällimmäinen tarkoitukseni ei ole esitellä kaikkia neuletöitä, mitä olen tehnyt. Ajattelisin ottaa kuvia töistäni kauniissa ympäristössä ja kirjoittaisin ajatuksiani. Katsotaan ensin, miten blogi kehittyy. Eko- ja etniset langat sekä suomalaiset villalangat ovat intohimoni. Kokeilen aina mielelläni jotain uutta. Kuvassa Louhittaren Väinämöinen -lankaa työssä. Novitan langat kelpaavatkin, jos värit ja langan koostumus miellyttävät.